Oletko valmis robotti-työkavereihin ja tekoälyn valmistelemiin palavereihin?

Kati Sulin

Jokaisella tuntuu olevan mielipide suomalaisen kouluopetuksen laadusta.

Itse olen viime vuosina kiinnittänyt huomiota näkemyksiin, joissa otetaan kantaa opetuksen digitalisoitumiseen puolesta ja vastaan. Me suomalaiset olemme myös hyvin ylpeitä siitä, miten Suomi pärjää Pisa-tutkimuksissa – ja pienikin heilahdus tuloksissa aiheuttaa laajan keskustelun tuloksiin johtaneista syistä.

Suomalaisten työpaikkojen tarjoamasta oppimisympäristöstä sen sijaan keskustellaan harvoin. Kliseisiä lausahduksia kyllä riittää: ”työelämä on jatkuvaa oppimista” ja ”elämme vahvaa murroskautta, jossa luodaan täysin uudenlaisia työrooleja.” Minun lempparini monesta vuosikertomuksesta on klassikkokommentti: ”henkilöstö on tärkein voimavaramme”. Mitä se oikeasti tarkoittaa?

Samaan aikaan ympärillämme jylläävät voimat, jotka muuttavat radikaalisti tulevaisuuden työympäristöä. Kävin maaliskuun alussa Austinissa maailman suurimmassa interaktiivisen liiketoiminnan tapahtumassa, South by Southwestissa. Suurimpia trendejä olivat tekoäly, neurotiede, koneoppiminen, robotisaatio ja ylipäänsä datan mahdollistamat palvelut. Herää siis kysymys, miten suomalaisilla työpaikoilla valmistaudutaan robottityökavereihin, tekoälyn valmistelemiin palavereihin ja koneavusteisesti tehtäviin töihin. Samaisessa kansainvälisessä tapahtumassa näytti siltä, että Aasian suunnalta tulleet ryhmät liikkuivat robottien kanssa luontevasti, mutta me muut vielä arasti kokeilimme tieteiselokuvalta tuntuvia ratkaisuja.

Jokaisella tuntuu olevan mielipide suomalaisen kouluopetuksen laadusta.

Itse olen viime vuosina kiinnittänyt huomiota näkemyksiin, joissa otetaan kantaa opetuksen digitalisoitumiseen puolesta ja vastaan. Me suomalaiset olemme myös hyvin ylpeitä siitä, miten Suomi pärjää Pisa-tutkimuksissa – ja pienikin heilahdus tuloksissa aiheuttaa laajan keskustelun tuloksiin johtaneista syistä.

Suomalaisten työpaikkojen tarjoamasta oppimisympäristöstä sen sijaan keskustellaan harvoin. Kliseisiä lausahduksia kyllä riittää: ”työelämä on jatkuvaa oppimista” ja ”elämme vahvaa murroskautta, jossa luodaan täysin uudenlaisia työrooleja.” Minun lempparini monesta vuosikertomuksesta on klassikkokommentti: ”henkilöstö on tärkein voimavaramme”. Mitä se oikeasti tarkoittaa?

Samaan aikaan ympärillämme jylläävät voimat, jotka muuttavat radikaalisti tulevaisuuden työympäristöä. Kävin maaliskuun alussa Austinissa maailman suurimmassa interaktiivisen liiketoiminnan tapahtumassa, South by Southwestissa. Suurimpia trendejä olivat tekoäly, neurotiede, koneoppiminen, robotisaatio ja ylipäänsä datan mahdollistamat palvelut. Herää siis kysymys, miten suomalaisilla työpaikoilla valmistaudutaan robottityökavereihin, tekoälyn valmistelemiin palavereihin ja koneavusteisesti tehtäviin töihin. Samaisessa kansainvälisessä tapahtumassa näytti siltä, että Aasian suunnalta tulleet ryhmät liikkuivat robottien kanssa luontevasti, mutta me muut vielä arasti kokeilimme tieteiselokuvalta tuntuvia ratkaisuja.

Muutos tuntuu usein vieraalta ja pelottavalta ja vaatii oman mukavuusalueen ylittämistä. Kukaan ei halua näyttää työkavereidensa silmissä tyhmältä, mutta joskus kokonaisuuden perinpohjainen hahmottaminen vaatii monien peruskysymysten esittämistä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän haluaisi olla asiantuntija omassa työtehtävässään. Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa se ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Itse olen tullut valinneeksi työelämän punaiseksi langaksi digitalisaation, ja se on onneksi niin laaja teema, etten koskaan voi olla valmis osaaja.

Meillä DNA:lla KiKy-tunnit on päätetty käyttää jatkuvaan oppimiseen. Valta annetaan työntekijöille; jokainen päättää itse, mihin aiheeseen haluaa perehtyä annetuilla tunneilla. Väitänpä vielä, että itsensä kehittäminen ja jatkuva oppiminen ei rajoitu näihin Kiky-tunteihin, kun vauhtiin pääsee. Itse käytän tuntini datalukutaitoni kehittämiseen, tavoitteenani päihittää tekoäly.

Kati Sulin, DNA:n Chief Digital Officer (CDO)

LISÄÄ AIHEESTA